Katin Tarina

Rakastan tavallista elämää

En olisi uskonut, että elämä voi olla näin tavallista. Minulla on asuntovelkaa, käyn työssä ja rakennan yhteistä kotia kumppanini kanssa. Vielä muutama vuosi sitten olin koditon, työtön ja pariton vain siksi, että ympäristöni ei voinut hyväksyä identiteettiäni.

Jo lapsena koin voimakkaita ja jännittäviä tunteita leikkitovereitani kohtaan. Leikin paljon poikien kanssa, mutta tyttöjen seurassa koin suuria tunteita kaihoisaa ikävää. Kolmannella luokalla kansakoulussa olin hiihtämässä luokkatovereitteni Raimon ja Helgan kanssa. Retkemme lopuksi Raimo pyysi Helgaa hiihtämään myös seuraavana päivänä. Mustasukkaisuuden hyökyaalto repi sisintäni. Olin mustasukkainen Helgasta. Minä olisin halunnut hiihdellä hänen kanssaan satumaisen kauniissa lumisessa metsässä täysikuun valaistuksessa, kuten juuri tuona iltana. Säikähdin voimakkaita tunteitani, mutta en uskaltanut puhua tapahtumasta. Tuosta hetkestä lähtien tiesin olevani jollakin kummallisella tavalla erilainen kuin toiset.

Rippikouluiässä nukuin leirillä tyttöystäväni kanssa lähekkäin. Olimme kuin paita ja peppu, aina yhdessä. Jotkut leirin opettajista oudoksuivat meidän liian lämmintä suhdetta. Hän meni myöhemmin naimisiin, mutta minä jatkoin ikävöimistä. Päiväkirjani, musiikkikokoelmani ja runokirjani pursuivat mieletöntä ikävää ja ihmisen nälkää.

Vasta monien miessuhteiden jälkeen aikuisena rakastuin naiseen. Tunne oli niin voimakas, että krooninen sairauteni pysähtyi kuin seinään. Elin puoli vuotta kuin psykoosissa. Liitelin jalat irti maasta onnessani. Vuoden kuluttua muutimme yhteen asumaan. Hyvä suhde ja hyvä elämä odotti meitä. Olin vihdoin löytänyt sylin. Tuon kokemuksen jälkeen en ole ollut epävarma identiteetistäni.

Pienellä paikkakunnalla ihmisiä tarkkaillaan ja minunkin kohdallani alkoi ajojahti. Epäilykset identiteetistäni menivät esimieheni korviin ja hän esti systemaattisesti työllistymiseni. Puhelimeeni tuli mykkäsoittoja, postiani oli availtu, ikkunani alla vierailivat niin seurakuntalaiset kuin seurakunnan luottamushenkilötkin. Siinä paineessa hajosi parisuhde, meni koti ja koko elämä oli aloitettava uudelleen alusta ja uudessa ympäristössä.

Jos en olisi eheytynyt identiteetiltäni, en olisi jaksanut tuon kaiken jälkeen aloittaa vielä kerran alusta elämää uuden ihmisen rinnalla. Uusi lehti kääntyi elämäni käsikirjoituksessa. Nyt olen tärkeä ja läheinen kumppanini lapsille ja lapsenlapsille. Ympärilläni on kannustavia ihmisiä. Rakastan työtäni. Kiitän joka ilta Taivaan Isää sylistä, josta ammennan voimaa arjen ponnisteluihin. Nyt ajattelen, että ihmisoikeuksiin kuulu myös syli. Jokaisella ihmisellä on oikeus läheiseen ihmissuhteeseen ja syliin, joka on rakkauden kasvualusta.