Karin Tarina

Tapasin miehen, josta pidin hyvin paljon

Lukioaikana aloin pelätä olevani homo. Ajatuskin oli minulle hirveä häpeä. Luin aihetta käsitteleviä kristillisiä terapiakirjoja, ja yritin parantaa itseäni niiden avulla. Ylioppilaaksi tultuani aloin opiskella seurakunnan työntekijäksi. Löysin kristityn terapeutin, ja aloitin vuosia kestäneen terapian parantuakseni homoseksuaalisista taipumuksistani. Terapia auttoi minua monella tavalla, mutta ei parantanut homouttani. Onnistuin vuosien varrella pääsemään poikuudestani eroon erään tytön kanssa, mutta enimmäkseen ajattelin miehiä. Ja häpesin ajatuksiani, enkä puhunut niistä kenenkään muun kuin vaivoin terapeutin kanssa.

25vuotiaana lähdin kesätöihin Englantiin erääseen kristilliseen kurssikeskukseen. Siellä harrastin ensimmäiset kerrat seksiä miehen kanssa. En katunut jälkeenpäin kokemuksiani, mutta pidin edelleen homoseksuaalisuutta vääränä suuntautumisena. Toivoin ja ehkä uskoinkin, että kiinnostukseni miehiä kohtaan oli lapsuuden traumojen aiheuttama häiriö, ja voisin vähintäänkin pidättyä sen toteuttamisesta. Ja päätin vakaasti, että vastedes pidätyn.

Loppukesällä kurssikeskukseen tuli suunnilleen ikäiseni sveitsiläinen mies, Rob. Huomasin, että pidin hänestä hyvin paljon. Jopa niin paljon, etten enää halunnut olla pitämättä. Kaikki oli yllättäen aivan selvää ja luonnollista. Olin homo, rakastunut Robiin, enkä taistellut sitä vastaan. Muutaman päivän kuluttua Rob matkusti pois, enkä ollut edes sanonut hänelle, että pidin hänestä.

Mutta Rob oli jättänyt minulle osoitteensa Sveitsissä ja kutsunut kylään, jos matkustelisin Keski-Euroopassa. Työni Englannissa päättyi syksyllä, ja huomasin, oikeastaan omaksi yllä-tyksekseni, olevani matkalla Sveitsiin. Tapasin tulostani hämmästyneen Robin, ja vietimme lyhyitä onnellisia hetkiä Sveitsin Alpeilla. Tarinamme päättyi dramaattisesti, mutta ei onnelli-sesti. Rob ei kestänyt ilmi tullutta homouttaan, vaan kielsi sen, ja sen mukana minut. Minulle Rob oli kuitenkin ollut suureksi avuksi, vaikka tahtomattaan.