Homoystäviä seurakuntiin

20.9.2006

Maailmalla on tullut tutuksi pieni sateenkaaren värinen lippu liikkeen tai ravintolan oven pielessä. Se kertoo asiakkaalle, että paikka on homoystävällinen. Siellä palvellaan asiakasta tasavertaisesti valtaväestön kanssa. Olisiko Suomessa mahdollista, että seuraavien seurakuntavaalien jälkeen joku seurakunta voisi julistautua ympäristöystävälliseksi seurakunnaksi seksuaalivähemmistöjen suhteen. Kirkkohallitus jakaa ympäristödiplomeja seurakunnille, jotka ottavat huomioon nykyaikaisella tavalla ympäristöasiat erilaisissa energia- ja huoltoasioissa. Miksi seurakunnissa ei herättäisi myös henkisen ilmapiirin huollossa ympäristöystävällisiin ratkaisuihin, joissa ihmisten erilainen seksuaalisuus otettaisiin todesta?

Yleensä homoseksuaalisuudesta ei puhuta seurakunnissa. Jotkut väittävät, etteivät ole koskaan tavanneet yhtäkään seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvaa. Jotkut taas sanovat, ettei heitä kiinnosta, mitä ihmiset tekevät makuuhuoneissaan. Parisuhdelain jälkeen seurakunnan kahvipöytäkeskusteluissa ei enää heitellä homovitsejä, koska kertoja voi leimautua homofobiseksi. Julkkisten iltapäivälehdissä tapahtuneet ”kaapista ulostulot” ovat herättäneet odotuksen, milloin kirkossa tapahtuu vastaavaa. Mutta tarvitseeko kirkko omat ulostulijansa? Eikö parisuhdelaki koske kaikkia Suomen kansalaisia? Olisi hyvin kummallista, jos parisuhteen solminut kirkon työntekijä joutuisi eriarvoiseen asemaan avioliiton solmineen työtoverin kanssa. Molemmat elävät rakkausliitossa ja ovat maallisen esivallan edessä sitoutuneet toisiinsa. Mutta kirkko on siunannut toisen liiton ja toisen jättänyt huomiotta.

Ei voi tulla ulos, jos ei ole vastaanottajia.

Kirkon työntekijöissä on seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia samalla tavalla kuin missä muussa työpaikassa tahansa. Työyhteisössä saattaa kulkea huhuja työtoverin erilaisuudesta. Lopulta kaikki tietävät paitsi asianosainen itse, että kaikki tietävät. Ilmapiiri saattaa kiristyä ja näkyä työyhteisössä eristäytymisenä. Tapahtuu sanaton puolueisiin jakautuminen: vastustajat, neutraalit ja suosijat. Työyhteisö toimii niin kuin minkä tahansa ihmisyyteen liittyvän asian kanssa. Toiset supattelevat mielellään ja uteliaana, toiset kauhistelevat. Joillekin asia on niin outo ja pelottava, että he tarvitsevat torjumiseen Raamatun auktoriteettia.

Miksi homoseksuaalisuudesta pitää puhua?

Yhteiskunnassa niin kuin kirkossakin eletään heteroseksuaalisen valtaväestön ehdoilla. Hetero-oletus on niin vahva, että työyhteisön kahvipöytäkeskusteluun ei mahdu kertomukset erilaisista perheistä ja heidän lomasuunnitelmistaan. Jos työntekijä on oletettu sinkku, häntä yritetään naittaa. Kenelle tulee mieleen kertoa tuntemistaan erilaisista perheistä. Jokaisen suvussa tai tuttavapiirissä on ainakin yksi seksuaalivähemmistöön kuuluva. Asian yllä leijuu salamyhkäisyys. Jos seksuaalisesta suuntautumisesta olisi seurakunnissa avointa keskustelua, se ennalta ehkäisisi hengelliset viharikokset ja syrjinnän, joita jotkut tekevät oman raamatuntulkintansa perusteella.

Miten tehdään homoystävällinen seurakunta?

Kirkkoherra on avainasemassa, sillä hän on seurakunnan hengellinen ja henkinen johtaja. Hänen tehtävänsä on ohjata seurakuntaa kasvamaan kodiksi, joka on kaikkia varten.

Homoystävällinen ilmapiiri syntyy siitä, että työkokouksissa keskustellaan ajan ilmiöistä ja sisällytetään keskusteluun mahdollisuus, että työyhteisössä ja seurakunnassa on seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Kirkko on osa yhteiskuntaa, ei vain se osa väestöä, joka käy kirkossa sunnuntaisin. Säilyttääkseen uskottavuutensa seurakunnan on palveltava kaikkia jäseniään ja huolehdittava heidän tarpeistaan. Rippikoulun seksuaalivalistustunnit ovat hyvä mittari, miten seurakuntaa on hoidettu ja ohjattu käsittelemään erilaisuutta. Usein taitaa kuitenkin käydä niin, että nuoret valistavat  opettajia näissä asioissa.

Ulostulon portaat

Kaapista ulostulo on vuorovaikutusta ulostulijan ja vastaanottajien välillä. Parhaimmillaan se on luontevaa paikkansa ottamista työyhteisössä. Seksuaaliselta suuntautumiseltaan erilainen työntekijä tekee työtään samalla tavalla omalla persoonallisuudellaan kuin heterokin. Hän tarvitsee tasapainoisen kodin ja läheiset ihmissuhteet, joista hän saa voimaa elämän kylmässä kyydissä. Hyvä parisuhde on jokaisen ihmisen ihmisoikeus ja työrauhan takaa maallinen laki. On kohtuutonta vaatia, että ulostulija tekee aloitteen työyhteisössä ja joutuu todistamaan erilaisuuttaan kuin uskoontuloa.

Pahin este ulostulossa onkin enemmistön vaikeneminen. Ulostulo on prosessi, jossa  edetään porras portaalta ja se muuttaa samalla tavalla sekä vastaanottajaa että ulostulijaa.

Kun homoseksuaalisuus ihmetyttää tai ulostulo askarruttaa, kannattaa asia ottaa puheeksi ensin hyvän ystävän kanssa. Et ole yksin asiasi kanssa. Hanki asiallista tietoa ja tutustu myös vastakkaisiin mielipiteisiin. On hyvä varmistaa selusta ja varautua jyrkkiin kannanottoihin. On hyvä muistaa myös, että tämä ei ole pelastuskysymys vaan luotuna olemisen kysymys. Jumala loi seksuaalisuuden ja ihmisen osa on elää sitä kaikissa sen väreissä.

Nimimerkki: Muinoska