Kadonnut ja jälleen löytynyt
4. sun.hell.
Luukas 15:1-10
Sateenkaarimessu Kalloin kirkossa 29.6.2007
Paimenvertauksen mies ei ollut mikään suuromistaja tuohon aikaan, mutta sadankin lampaan huolehtiminen oli erämaassa työlästä. Emme tiedä, oliko tavallista, että laumasta aina eksyi joku omille teilleen. Olihan lammas laumaeläin ja emot pitivät huolta karitsoistaan. Paimen kulki edellä ja häneen leimautunut lauma seurasi häntä.
Paimenen tehtävä oli pitää lauma hyvävointisena ja lisääntymiskykyisenä. Lauma oli hänen omaisuutensa, jonka varassa elettiin.
Vertaus korostaa paimenen kiintymystä omaansa. Hän ei moiti tai rankaise eksynyttä, vaan osoittaa huolenpitoa ja rakkautta. Emme tiedä, oliko lammas pieni karitsa, joka uteliaisuuttaan tai hölmöyttään juoksenteli perhosen perässä ja eksyi. Vai oliko lammas jo niin vanha tai sairas, ettei se jaksanut seurata toisia. Halusiko se vetäytyä kuolemaan erämaahan.
Millainen riski muulle laumalle oli uupunut lammas, jonka villipedot helposti saalistivat. Raadon haju houkuttelisi paikalle laumoittain nälkäisiä petoja. Joka tapauksessa paimen teki juuri niin kuin hyvän ja ammattitaitoisen paimenen tuli tehdä, vaikka näytti uhkarohkealta jättää koko lauma vartiotta yhden lampaan vuoksi.
Tuon ajan ihmiset ymmärsivät vertauksen paimenesta ilman selityksiä, mutta meille jää kysymyksiä. Paimenen rakkaus lammasta kohtaan näkyy hänen ilostaan. Löytämisen ilo palkitsi etsimisen vaivan ja sitä kannatti juhlia ystävien kanssa.
Tuon ajan ihmisille oli tuttu näky paimenesta, joka kantaa lammasta olallaan. Myöhemmin se vakiintui kristilliseen taiteeseen kuvana Kristuksesta ja hänen tehtävästään seurakunnan paimenena.
Vertaus naisesta, joka siivosi kotinsa sytyttäen valon ja lakaisten maalattian hyvin tarkasti, korostaa samaa teemaa: kun yksi on kadoksissa, kokonaisuus rikkoutuu.
Juutalainen nainen sai morsiuslahjaksi yleensä pääkoristeen, joka oli tehty rahoista. Kymmenen kreikkalaista hopearahaa oli melko arvokas morsiuslahja ja osoitti naisen asemaa naimisissa olevana naisena. Jos yksi raha puuttui, oli koru arvoton. Miten se olisi vaikuttanut naisen asemaan yhteisössä, sitä tarina ei kerro. Jos juutalaiset olivat tarkkoja lakipykälien kanssa, niin voimme ajatella, että kymmenen rahaa otsalla oli laissa säädetty ja yhdeksän kolikkoa oli väärin. Siksi tuon yhden rahan löytäminen oli niin tärkeää ja sen löytäminen tuotti niin suurta iloa. Ja naiset osasivat jakaa tuon ilon keskenään.
Jeesuksella oli kahdenlaisia seuraajia: Toiset kuuntelivat suurella halulla hänen opetustaan, toiset tulivat vain arvostellakseen ja saadakseen hänet kiinni väärästä opetuksesta. Hänen uudet tulkintansa isien vankasta ja kiistämättömästä opista olivat toisille mahdotonta hyväksyä. Jeesus sitä paitsi vielä seurusteli ja viipyili syntisten ja yhteisössä hyljeksittyjen kanssa.
Juutalainen opetus piti sisällään ajatuksen, että Jumala rakastaa kääntymistä eli parannuksen tekoa, mutta Jeesuksen sovellus tästä opetuksesta oli liian radikaali. Hän ei malttanut odottaa, että ihmiset kääntyisivät tai tekisivät julkisen parannuksen elämässään, vaan hän kiiruhti lain edelle. Hän osoitti, että jokainen ihminen on arvokas, vaikkei hän ole vielä kääntynytkään lain viitoittamalle tielle.
Tämä oli juutalaisille kauhistus. Miten ihminen voi olla syntisten seurassa ja saastuttaa itsensä jakamalla aterian kääntymättömien kanssa. Ensin olisi pitänyt käydä rabbin luona sopimassa polttouhreista temppelissä ja osoittaa, että haluaa noudattaa juutalaista lakia ja vasta sitten oli tervetullut vanhurskasten joukkoon. Juutalainen hurskaus halusi luoda puhtaan Israelin sulkemalla seurakunnan ulkopuolelle ne, jotka toivat pahennusta yhteisön jäsenille. Mutta Jeesus halusi koota yhteen koko Jumalan kansan. Jokaisesta uudesta tulijasta iloittiin.
Ero juutalaisen opetuksen ja Jeesuksen pelastusopin välillä oli hyvin selvä. Juutalaiset vaativat, että kääntynyt ihminen palaa kuuliaisuuteen eli noudattamaan lakia. Jeesus opetti, että kääntyminen on anteeksiantamuksen omistamista. Jumalan anteeksiantoon on oikeus kaikilla ja varsinkin niillä, jotka eivät lakia voi pitää.
Jos ihminen näkee vaivaa omaisuutensa vuoksi, niin tekee Jumalakin. Hänen rakkautensa ei ole aina viisasta, sillä hänelle yksi kadonnut on enemmän kuin lauma löytyneitä. Hän etsii kunnes löytää. Hän löytää kaikki, koska hän omistaa kaikki ja haluaa olla yhteydessä luotujensa kanssa.
Ihmissuhteissa eletään löytäjän ja löydetyksi tulemisen kokemukset. Syvimmät kauhun hetket ovat ne, kun ystävä tai elämänkumppani katoaa toisen syliin tai hänen äänensä vaimenee elämän meluun. Toinen löytää ja toinen kadottaa. Ainakin hetkittäin siltä tuntuu. Ihminen ei osaa elää tuottamatta kipua toiselle.
Ihmissuhteissa eletään myös ne riemukkaimmat hetket, kun löytyy ihminen vierelle rakastettavaksi ja huolehdittavaksi. Tai kun ihminen löytää yhteisön, joka ottaa syliin ja kantaa pahimman yli. Silloin voi kuulla enkelien laulua ja nähdä Jumalan hymyilevät kasvot.
Ihminen voi olla myös itselleen kadoksissa. Saattaa mennä vuosia jopa vuosikymmeniä ennen kuin löytää peilin, josta näkee todesti itsensä. Jumala loi ihmisen yhteyteensä, hän loi hänet kuvakseen. Ihminen katselee toisessa ihmisessä Jumalan kuvaa, kaltaistaan, josta heijastuu ikuista rakkautta, jonka lähde on Jumala. Kohti käyvän rakkauden edessä ihminen tulee löydetyksi. Identiteetin hauraus voi havahduttaa. Kauan kätkössä ollut saa luvan tulla ulos. Rakkauden nälkä ja padotut tunteet sekoittuvat löytämisen iloon. Rakkaus kolkuttelee suljetuille oville ja kutsuu jakamaan ilon toisten kanssa.
Ihminen on Jumalan kaltainen silloin, kun hän rakastaa. Ihminen toimii Jumalan mielen mukaisesti, silloin kun hän mahdollistaa toisen kasvun omaksi itseksi, juuri sellaiseksi, joksi hänet on luotu.
Ihminen luotiin yhteyteen ja siksi hän pyrkii syliin koko elämänsä ajan. Jumalan syli on avara. Jumalan sylin kokeneitten yhteisön syli on avara. Jumalan syliin mahtuvat sateenkaarevatkin ihmiset. Jeesuksen antaman testamentin mukaan hänen kirkonsa tehtävä on etsiä samalla mielellä kuin vertauksen paimen - eikä asettua esteeksi. Tänään täällä me kaikki olemme löydettyjä ja löytäneitä. Kristus kutsuu meitä kaikkia pyhälle ehtoolliselle Hyvän Paimenen seuraan löytämään aidon itsemme ja kadottamaan epäaitoutemme.
|