Saarna elokuussa 2008

Helsingin tuomiokirkon kappeli
Luuk. 10:38-42 

Martta ja Maria

38 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen.

39 Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan.

40 Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua."

41 Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista.

42  Vain yksi on tarpeen.* Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois."

Kertomus ajoittuu evankeliumin mukaan vaiheeseen, jolloin Jeesuksen toiminta oli  kääntymässä loppusuoralle. Hän kiersi opettamassa kaupungeissa ja kylissä. Hänet oli jo kirkastettu Jumalan Pojaksi opetuslasten nähden ja hän oli puhunut heille kuolemastaan.  Hän oli vähän aikaisemmin lähettänyt 72 opetuslasta kiertämään talosta taloon ja nämä olivat palanneet onnistuneelta julistusmatkaltaan. Herodeskin oli jo kiinnittänyt huomiota Jeesuksen toimintaan.

Takana oli siis rankka työputki ja nyt muuan nainen, Martta nimeltään, otti hänet eräänä päivänä vieraakseen. Martalla oli sisar nimeltä Maria, joka oli myös paikalla. Muusta yhteydestä tiedämme, että heillä oli veli, Lasarus, jonka Jeesus oli aikaisemmin herättänyt kuolleista.  Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, että sisaret ja veli asuivat Betania-nimisessä  kylässä. Samassa yhteydessä kerrotaan, miten Martta ja Maria pyysivät häntä sairaan Lasaruksen luo: ”Herra, rakas ystäväsi on sairaana.” Maria oli se sama nainen, joka voiteli Jeesuksen jalat kalliilla öljyllä ja kuivasi sitten jalat hiuksillaan. Menettelyä paheksuttiin tuhlauksena, mutta Jeesus hyväksyi sen ja selitti sen ennakoivan hänen kuolemaansa.

Voimme päätellä, että evankeliumimme kertoo tilanteesta, jossa oli koolla keskenään tuttuja ihmisiä, suorastaan ystäviä. Oli näet harvinaista, että juutalainen nainen kutsui miehiä kotiinsa. Toisaalta Jeesuksen kanssa monet muutkin asiat menivät vähän toisin, ja tämä koski myös hänen suhtautumistaan naisiin. Luukas on aikaisemmassa vaiheessa kertonut, että Jeesuksen seurassa kulki paikkakunnalta toiselle 12 opetuslapsen ohella muutamia naisia, joista nimeltä mainitaan Magdalan Maria, Johanna ja Susanna, sekä ”lisäksi monia muita naisia, ja kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan”. Naiset kuuluivat siis olennaisesti Jeesuksen lähipiiriin ja he olivat taloudellisesti tärkeitä.

Ajan tavan mukaan vieraiden tulo taloon merkitsi asettumista yhdessä aterialle, jota Martta puuhakkaana emäntä valmisti.

Emme tiedä Martan yhteiskunnallisesta asemasta ja varallisuudesta, mutta jos hän oli vähänkään varoissaan, hänellä oli keittiössä apulaisia. Emme tiedä, miten suuri seurue oli koolla, mutta keittiön puolella ja tarjoilemisessa riitti varmasti puuhaa.

Emme tiedä, miten suuri hänen kotinsa oli, mutta sekin saattoi vaikuttaa naisen paikkaan talossa. Helleenisessä kulttuurissa naisten puoli ja miesten puoli oli tarkoin rajattu, ainakin silloin kun talossa oli vieraita. Jos Martta oli varakas, hänen talossaan nainenkin saattoi liikkua ja näkyä vapaammin.

Kuten huomaatte, asiat, joihin ensimmäiseksi kiinnittää nykysilmin huomiota, ovat jääneet meille kertomatta. Evankeliumit ovat kiusallisen niukkasanaisia arkielämän yksityiskohdista. Niissä keskitytään Jeesuksen sanoman kannalta keskeisiin asioihin.

 Maria asettui istumaan Jeesuksen jalkojen juureen kuuntelemaan hänen puhettaan. Tämä oli kaikkea muuta kuin tavallista. Juutalainen opettaja, rabbi, ei opettanut naisia. Oli siis poikkeuksellista, että nainen asettui kuin oppilas opettajansa jalkojen juureen. Naisen tehtävä oli palvella, ei kuunnella opetusta kuin miehet.

Meille tarjotaan siis asetelma, jossa vastakohdat ovat jyrkät ja tilanne vaatii ratkaisua.

Martta tulistui. Teksti kertoo, että hän vetosi Jeesukseen, jotta toimeton sisko saataisiin naisten töihin. ”Herra etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni. Sano hänelle, että hän auttaisi minua.”

Martta oli ehkä jo huomautellut Marialle tai sitten hän tiesi etukäteen, ettei tämä hievahtaisikaan Jeesuksen luota. Ystävien kesken ja talon emäntänä Martta saattoi vedota Jeesuksen arvovaltaan, jotta  tämä hätistelisi siskon töihin.

Jeesus vastasi ja nyt selviää, miksi tämä tapahtuma on kirjoitettu muistiin. Jeesus osoittaa Martalle sympatiaa: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista.” Se kuulostaa kiitokselta.

Mutta hän jatkaa: ”Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” Jeesus asetti Marian valinnan kaikkein tärkeimmäksi.

Nyt oli aika kuunnella, mitä Jeesuksella oli opetettavana, sillä aika oli käymässä vähiin. Jeesuksen mentyä ruokaa valmisteltaisiin ja tarjoiltaisiin joka päivä, mutta hänen opetustensa muistiin painamisella alkoi olla kiire.

”Sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista”

Niinhän me teemme. Elämä on sellaista. Hyörimme arkisissa puuhissamme ja pidämme niitä tärkeinä ja kiireellisinä siihen asti, kunnes tapahtuu jotain, mikä pysäyttää.

Tapahtuma Martan ja Marian kodissa voi kuulostaa aika yksinkertaiselta. Miksi naiset eivät ensin hoitaneet ruokapuolta kuntoon ja istuutuneet sitten yhdessä kuuntelemaan? Jos he olisivat tehneet näin, meillä ei olisi tätä kertomusta Raamatussa. Ja se olisi vahinko.

Kertomuksen opetus on juuri vastakkainasettelussa. Jeesuksen elinaikana työnjako yhteiskunnassa oli aika yksinkertainen: oli miesten töitä ja naisten töitä. Miten kenellekään olisi tullut mieleen, että voisi olla toisinkin. Juutalaisessa kulttuurissa naisen ei kuulunut oppia ja opettaa, koska se kuului miehille. Naisen kuului palvella. Jeesus tarttui mahdollisuuteen asettaa kaksi naista vastakkain: hän opetti läsnä oleville, että molemmat naiset toimivat oikein, mutta olosuhteisiin nähden Marian valitsema osa oli juuri nyt tärkeämpi. 

Jeesus opetti monessa yhteydessä, että ihmisen osana on elää elämäänsä siinä yhteisössä missä on ja noudattaa sen sääntöjä. Mutta hän opetti myös, että elämää ei pidä elää läpi ajattelematta, ajattelematta sydämellä ja aivoilla.

Tämä on osa Jeesuksen jättämää kristillistä perintöä. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia. Jeesus ei kehottanut katsomaan asioita kuin putken läpi eikä pysymään tiukasti vain yhdessä opissa tai perinteessä. Juutalaisten opetuslasten piti opetella tämä ajattelutapa ja opettaa sitä sitten eteenpäin, aina meihin asti ja meidän tästä eteenpäin.

Meillä luulisi olevan paljon helpompaa, mutta ei. Aina, kun esiin tulee uutta ja odottamatonta, alkaa oikeassa olemisen taistelu. Syntyy vastakkainasetteluja. Kuka tulkitsee Raamattua enemmän oikein ja kenellä on oikeus sanoa, esimerkiksi rakkaudesta. Miten saa rakastaa -debattia olemme saaneet lukea ja kuulla mediasta viime viikkoina yllin kyllin. Jos kysyisin täällä, kuinka moni on ajatellut, mitä Jeesus nyt sanoisin, niin luultavasti kaikki kädet nousisivat pystyyn.

Martta ja Maria haastavat meidät ajattelemaan laajasti, kaikkien kannalta. Emme saa Jeesukselta suoria vastauksia, vaan meidän on tulkittava ja ajateltava. Martta toimi perinteen mukaisesti. Hän säilytti perinteitä, palveli läheisiään, oli hyvä ihminen. Maria mursi rajoja ja halusi oppia uutta. Jeesus hyväksyi heidät molemmat.

Jeesus hyväksyi monenlaisia. Meitä on monenlaisia. Meitä on täällä toimeliaita ja pohdiskelijoita, kirkollisen perinteen kannattajia ja uudistajia. Viime viikot haastavat meidät sekä toimintaan että pohdiskeluun. Kuka saa rakastaa ketä!

Me elämme tässä suomalaisessa ja eurooppalaisessa ympäristössä. Meidän pitää etsiä Jeesuksen sanomasta ohjeita sekä itseämme että toisin ajattelevia varten. Emme tiedä, mitä Jeesus nyt sanoisi. Meidän on tutkittava hänen opetustaan ja yritettävä kertoa siitä kärsivällisesti eteenpäin. Olemme vaiheessa, jolloin ympäröivä yhteiskunta ymmärtää meitä enemmän kuin Kristuksen kirkko. Meidän on jaksettava kertoa sisarille ja veljille tässä Kristuksen kirkossa, että Jeesus hyväksyi monenlaisia. Tiuskiminen puolin ja toisin ei auta. Vaikeneminen ei vie asioita eteenpäin. Elämä tutussa elinympäristössä tekee hiljaista työtä, mutta tarvitaan myös Kristuksen sanoman tulkintaa ja soveltamista. Sitä on Kristuksen seuraajien elämä edelleen. Hän taisi tietää sen asettamalla Martan ja Marian meille esimerkiksi. Martta ja Maria haastavat meidät elämään rinnakkain, niin moninaisina kuin olemme.