Kirkkopäivät 26.5.2007, Turun Henrikin kirkko

Saarna: Sateenkaari-messu

Teksti: Helluntaiaaton teksti Joh. 14: 8-17

Irja Askola, pastori

irja.askola@evl.fi

Espoon hiippakunnan tuomiokapituli

Loputon on Jeesuksen kärsivällisyys vastata kysymyksiin, sekä kiusallisiin että mieluisiin. Yhä uudelleen hän saa perustella asioita, jotka hänelle olivat itsestään selviä. Jatkuvasti tielle osuu nirppanokkia, oppinsa ulkoa taitavia ja perinteen nimeen vannovia – heitä hän jaksaa kohdata ja konfrontoida; yhä uudelleen selittää, että ”Jumalan valtakunnassa asiat kerta kaikkiaan ovat toisin.”

Saman kohtaamisen ja vuorovaikutuksen ilon saavat osakseen myös he, jotka tarvitsevat – tulevat avoinna ja pyytäen. Usein sieltä, missä heidät on hylätty, nöyryytetty,

lyöty ulkopuolelle. Jeesuksen elämäntapa tuntuu olevan yhtä vuorovaikutuksen virtaa: tilaa kaikille kysymyksille, mahdollisuus kaikenlaisille väittelyille. Avointa kohtaamista hän ei näyttänyt kaihtavan.

Helluntaiaaton kysymyksen tekstissä esittää yksi opetuslapsista, tyytymättömänä siihen, mitä on jo saanut.

”Jos vielä saisimme nähdä Taivaallisen Isän, Hänet, johon niin usein puheissasi viittaat.” Ja kysymysten kärsivällinen kuuntelija jaksaa taas selittää … aloitetaan siis taas alusta, vaikka onhan siitä ollut puhetta. Oikea opettaja ja pysyvää muutosta luova ei halveksi kysymyksiä, niitä typeriäkään!

Jeesus valottaa vastauksessaan yhden uskomme keskeisiä periaatteita. Jos haluaa tietää, millainen Jumala meillä on, kannattaa katsella, miten Jeesus toimii – millaista arvomaailmaa hän edustaa ja minkälaista elämäntapaa hän toteuttaa. ”Jos on nähnyt Jeesuksen, on nähnyt myös Jumalan”, heittää Jeesus kyselijälle ja kutsuu hänet havainnoimaan omaa tapaansa kohdata ihmiset.

Niin, millaisen Jumalan me siis löydämme tätä Jeesuksen suosittelemaa metodia käyttäessämme?  

Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä ja koko luomakuntaa kohtaan. Siksihän hän lähetti Jeesuksen: ”että heillä, siis meilläkin, olisi elämä ja yltäkylläisyys”.  Jeesus ei tullut: ”että nuo maapallon asukkaat vihdoin saisivat kuulla kunniansa, oppisivat pelkäämään ja halveksimaan itseään ja riistämään toisiaan.” Ei, tavoite oli selkeä: elämä ja yltäkylläisyys!

Jeesuksen silloinen medianhallinta oli huikeaa: näkymättömät ja nimettömät nousivat myönteiseen huomioon. Samarialaiset, kanaanilaiset ja koukkuselkäisinä kulkevat naiset tulivat yhteisöissä olemassa oleviksi, heistä alettiin puhua, kun he kerran puhuivat Jeesuksen kanssa!  He löysivät itsetuntonsa ja tien takaisin yhteisöönsä. He saivat suuvuoron ja oikeuden omiin tarpeisiin.

” Mitä sinä haluaisit, että minä sinulle tekisin” toistui yhä uudelleen kysymyksenä heille, joiden puolesta muut yleensä tiesivät ja joille toiset olivat osoittaneet paikkansa ja sen rajat.

Jeesuksen toiminta on loppumatonta kertomusta kohtaamisista, joissa Jeesuksen vuoropuhelu yksittäisen ihmisen kanssa muuttaa myös yhteisöä.

Valtaväestö joutuu konfrontoimaan omia asenteitaan ja opetuksiaan, kun Jeesus yksinkertaisesti toimii toisin – eikä maailma ja sen järjestys silti hajoa mihinkään! Jeesus juttelee ja juo surutta samasta astiasta samarialaisen naisen

kanssa ja kansan on pakko huomata, ettei Jeesus siitä saastunut tai sairastunut, niin kuin oli opetettu. Jeesus

antoi kaikenlaisten ihmisten tulla lähelleen ja esittää toivomuksiaan, joista hän merkittävän osan myös toteutti;

Hänen opetuksensa tuntui menevän perille -  yhteiskuntarauhaa tuhoamatta - vaikka hän eli ärsyttävän vapaana ja kahlitsevia sääntöjä uhmaten.  

Tätä kaikkea nuo helluntaiaaton kysymyksen esittäjä Filippus  joutui pohtimaan, kun halusi tietää, millainen Jumala oikein on.-  Kerrommeko me sellaisesta Jumalasta toinen toisillemme? Löydämmekö me sellaisen Jumalan kirkostamme, näiltä Kirkkopäiviltä? Jeesus ei ainakaan anna meille muuta vaihtoehtoa – ”jos haluatte tietää, millainen Jumala teillä on, katsokaa, miten minä toimin!”

Huomenna on helluntai, kirkon syntymäpäivä. Olemme siis aattojuhlissa.  Ainoa tapa, jolla me voimme tätä syntymäpäiväsankaria onnitella, on osaltamme huolehtia siitä, että yhteiskunnassamme ja keskuudestamme on löydettävissä Jumala, jolla on armolliset kasvot. Näiden kasvojen löytämiseksi olennaista on se, että me rohkenemme toteuttaa Jeesuksen asenteita ja tekoa.  Antautua vuoropuheluun, jaksaa yhä uudelleen vastata ja selittää. Tuoda myönteiseen huomioon heitä, joita on heitelty kielteisyyden kivillä tai suomittu armottomuuden ruoskin. Puhua elämästä ja oikeudesta olemassaoloon ja yhteisöön.

Jeesuksen seuraajille ei muuta vaihtoehtoa jätetä!  

Huomisen helluntain tapahtuma on kirkon oma näkyväksi tulo. Opetuslapset uskaltautuivat lukittujen ovien takaa Ylösnousseen ja toinen toistensa seuraan; he saivat taas elämästä ja sen tarkoituksesta kiinni. Helluntain tuore ja rohkaiseva henki – kuin raikas tuuli – sai heidät pyyhkimään pelon, epävarmuuden ja epäluottamuksen hiekat harteiltaan ja he löysivät itsensä ” kaiken kansan keskeltä” … juutalaisia, kreetalaisia, arabialaisia, kaiken maailman kansaa ja kaikenlaista kansaa, taivasalla, toinen toistaan ymmärtäen. Siinä asemoitiin kirkon paikka. Lukittujen ovien aika oli ohi: kirkko tuli helluntaina ulos kaapista!

Muuta paikkaa ei kirkolle edelleenkään ole tarjolla.

On oltava ja pysyteltävä kaiken kansan ja kaikenlaisten

kansalaisten keskellä ja toimittava niin, että kaikilla ja jokaisella on paikkansa ja olemisen tila; että jokaisella on oikeus armolliseen Jumalaan ja hänen siunaukseensa.