Kokousraportti:

LGBT Clergy Conference (European Clergy Forum) 12.-15.11.2010 Norjassa

PUITTEET

Puitteet tapahtumalle tarjosi majoituskeskus norjalaisesssa maalaiskylässä. Aidan takana seisoivat aivan vierekkäin keskiaikaiset kivikirkot Marian kirkko ja Nikolain kirkko. Juuri satanut puhdas lumi oli kirkastanut idyllisen maalaiskylämaiseman, jonka maasto avautui kumpuilevana ja siellä täällä maatiloilla lehmät seisoskelivat laitumellaan. Englanninkielisen seminaarin avasi Norjan luterilaisen kirkon naispiispan Solveig Fisken sydämellinen tervetulotoivotus ja Herran siunaus. Koolla oli kansainvälinen ja ekumeeninen joukko, johon oli saapunut väkeä 12 maasta, neljältä mantereelta. Runsaasta 30 osanottajasta norjalaisia oli reilu kolmannes. Joukossa oli kalvinistejä, metodistejä, luterilaisia sekä ortodokseja ja katolilaisia kumpiakin eri maista, joista yksi oli katolisen veljeskunnan edustaja. Isäntäväki johdatti joukon aluksi pilke silmäkulmassa Norjan historiaan ja alkeiden perusteisiin norjalaisen mentaliteetin ymmärtämisessä.

SEMINAARIN JUONI

Teema ja työskentelymenetelmä oli ”Our stories” eli saapujia oli pyydetty miettimään omakohtainen osuus, jonka he voisivat jakaa muille. Ne olivat kasvukertomuksia suhteessa omaan seksuaalisuuteen ja sen hyväksymiseen, omaan kutsumukseen ja ammatillisessa tehtävässä oloon sekä kuvausta ammatillisesta toimintahistoriasta ja toiminnan edellytyksistä omassa ympäristössä.

Työskentelymenetelmä teki seminaarista merkityksellisen ja koskettavan. Samalla yli 30 ihmisen kertomuksen jakaminen ryhmässä teki ajasta henkisesti intensiivisen, raskaankin, mutta samalla se herätti myötätunnon ja solidaarisuuden. Toisten kokemukset tarjosivat hyödyllisen peilauspinnan. Laaja-alaisuudellaan se tarjosi sisältöjä, joista varmasti jokainen löysi jotain, todennäköisesti paljonkin, johon identifioitua, toisaalta siihen saattoi verrata ja suhteuttaa itse kokemaansa. Puheenvuorot avasivat näköalan eri maissa oleviin kirkkoihin ja kristillisiin yhteisöihin sateenkaariteologien elämän ja toiminnan ympäristöinä. Kokemukset välittivät myös eri maissa vallitsevia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia, julkituotuja tai implisiittisiä käytänteitä ja asenteita LGBT-yhteisöön. Tässä mielessä eteemme avautui koko kansainvälinen kirjo sujuvasti moniarvoisina toimivista sosiaalista kulttuureista ja yhteiskunnista, jatkumon keskivaiheille asettuvien pohjoismaisten kontekstien kautta aina aivan toiseen päähän sijoittuviin konteksteihin, joista lisää alempana. Kertomusten jakaminen vei aikaa suunniteltua enemmän, miksi muita ohjelmaan kuuluvia alustuksia supistettiin.

Useat teemat nousivat esiin kertomuksissa toistuvasti. Elämä, jossa erilaisin tavoin on yritetty ja/tai jouduttu olemaan elämättä kokonaista ihmisen elämää, esim. kieltämällä tai tukahduttamalla itseään. Pelon sitova ja lamauttava voima itseen ja elämään, pelko yksilöiden tai yhteisöjen torjunnasta esim., miten seurakuntalaiset suhtautuisivat tai ottaisivatko ollenkaan vastaan LBGT-pappia. Mutta esiin nousi myös kuvaus Jumalan täydellisen hyväksyvän rakkauden kokemisesta juuri sinä ihmisenä, kuka kokija on sekä kokemus Jumalan tuesta, rohkaisusta ja kantamisesta eteenpäin omassa kutsumuksessa ja tehtävässä, oli kyse sitten yllättäen työlle järjestyneistä resursseista tai henkilökohtaisista hengellisistä kokemuksista. Kaikenkaikkiaan nämä on koettu Jumalan valtuutukseksi hänen palvelutehtäväänsä, LGBT-kristittyjen parissa.

Oman ryhmänsä muodostivat he, jotka elävät maissa, missä homoseksuaalisuus on yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti ja perinteisten institutionalisoituneiden kansankirkkojen tuomitsemaa, kuten entisissä neuvostotasavalloissa. Niissä LGBT-kristityt ovat kaksinverroin syrjittyjä, sillä he usein kohtaavat uskonyhteisöissään vallitsevan asenneilmaston kadotustuomion kera tai heidät voidaan uhata tai konkreettisesti sulkea kristittyjen yhteydestä, mikäli he elävät omana itsenään. Fyysisen väkivallan kohteeksi joutuminen henkisestä puhumattakaan, sen todellinen uhka tai esim. sylkeminen päin tai herjaavat huudot kadulla on ollut tai on edelleen todellisuutta. Tällaisessa ympäristössä koulutusta vastaava työ ja oman kutsumuksen toteuttaminen kohtaa vähintäänkin moninaisia esteitä tai ei yksinkertaisesti ole mahdollista jo olemassa olevissa kristillisissä kirkoissa ja yhteisöissä. Pari läsnäolijoista tekikin maassaan uraauurtavaa kristillistä sateenkaarityötä joko julkisesti profiloituneessa yhteisössä tai olojen pakosta maalliseksi yhdistykseksi rekisteröidyssä, todellisuudessa LGBT-kristittyjen uskonyhteisössä. Juuri heille kansainvälinen yhteys muihin kristittyihin on äärimmäisen merkittävä omalle jaksamiselle ja sitä tulisi kaikin keinoin tukea.

Seminaarissa pohdittiin myös kansainvälisen lgbt-yhteistyön, keskinäisen tuen ja taloudellisten resurssien kohdentamista eri maiden välillä, lähinnä Norjasta entisiin Neuvostotasavaltoihin. Norjalaiset omalta osaltaan päättivät selvittää, voidaanko pidetty seminaari järjestää toistuvasti kohdentaen sitä myös eniten tarvitseville henkilöille European Forumin Clergyn piirissä.

RAVINTOA SIELULLE JA RUUMIILLE

Koko tapahtuma oli tarkoitettu myös mahdollisuudeksi saada hengen ravintoa ja kokea levähdyksen hetkiä. Ruumiin ruokakin oli muuten erinomaista perinteistä norjalaista ruokaa. Päiväohjelmassa oli työskentelyjaksojen lisäksi vähintään yksi hetkipalvelus ja messu. Osallistujat oli jaettu jumalanpalvelusvastuuryhmiin ja palvelukset olivat rauhoittavia ja rikastuttavia kokemuksia jo mutkattoman käytännönläheisen otteensa vuoksi. Jo läsnäolijoiden ekumeenisesta kirjosta johtuen erilaiset historialliset liturgiset muodot kohtasivat tasavertaisuutta ja inklusiivisuutta korostavia tapoja. Nautimme esimerkiksi ehtoollisen ringissä seisoen niin, että otin ehtoollisen vastaan toisella puolellani seisovalta ja jaoin sen edelleen toisella puolellani olevalle. Kansainvälisyys konkretisoitui eri kielillä toteutetuissa osioissa tai psalmin 139 ääneenluvussa kunkin äidinkielellä. Tämä jumalanpalveluselämän vapaus Suomessa usein vallitsevan kirkkokäsikirja-uskovaisuuden sijaan tuntui tervehdyttävältä muistuttaen jälleen, kuinka paljon konkreettiset toteutustavat vaikuttavat siihen, miten niissä välitettävät sisällöt koetaan.

Puolivälissä viikonlopun seminaaria taivallettiin pieni pyhiinvaellus, muutama kilometri paikalliseen varhaiskeskiajan lopulta olevaan kivikirkkoon. Vaelluksen jälkeinen illallinen ja vapaamuotoinen illanvietto oli sekin tervetullutta vaihtelua syvälliseen kertomusten jakamiseen. Sunnuntaina tehtiin autoretki lasitehtaaseen, jossa osallistujat ryhmissä suunnittelivat seminaaria symboloivan lasilautasen. Parhaiten lasinpuhalluksella toteutettavissa olleen suunnitelman tehtaan työntekijät valmistivat lasinpuhallusnäytöksessä, mikä oli mieleenpainuva kokemus!

AIHEITA ALUSTUKSISSA JA YLEISKESKUSTELUISSA

-          Peräänkuulutettiin proaktiivisuutta ja omistajuutta (ownership) kristittyinä ja kristillisinä toimijoina muistuttamalla mieliin, millainen historiallinen prosessi oli esim. naisten pääsy äänioikeuden ja yliopistokoulutuksen piiriin, silloinkin yksilöt itse vaativat ja toimivat vapaudensa ja oikeudensa saadakseen. ”You are a whole, claim and remember it”. Samoin LGBT-työntekijän läsnäolo ei voi perustua yhteisössä vallitsevaan ajatukseen hänen läsnäolonsa ja toimintansa sallimisesta tai suvaitsemisesta (they let us serve) vaan oikeus ja vapaus siihen on otettava

-          todettiin homojen ja lesbojen eriytyneen eri liikkeisiin, jotka ajavat oman ryhmänsä asiaa

-          Kysyttiin, voimmeko hyväksyä sen, että kirkoissa säilytetään instituutioita tai institutionalisoituneita käytänteitä ihmisten kustannuksella

-          ”It is easier to build a skyscraper or build a tunnel on the bottom of the sea than to teach people to read the word of God, for they have been used to reading it with borrowed eyes for centuries”

-          “Doing is being”     “Being is becoming”          “Be a loving presence”

-          Erään osallistujan seurakunta USA:ssa oli järjestänyt julkisen homo- ja lesboparien avioliiton siunaamistilaisuuden kaupungintalolle julkisena protestina epäkohdille ja epätasa-arvoisuudelle. Yhteisössä pelättiin ja odotettiin jo etukäteen kannanoton pahoja seurauksia, mutta huoli osoittautuikin ylimitoitetuksi, muutamia yksittäisten kristittyjen mielenilmauksia lukuun ottamatta kävikin niin, että seurakunnan jäsenmäärä kasvoi kannanoton seurauksena

-          Yleisesti todettiin tarve teologiselle uudelleenajattelulle: keskeisten teologisten käsitteiden kuten Kristus, synti, armo, Jumala, niiden demytologisointi ja klassisen teologian määrittelytapojen kriittinen tarkastelu

-          Keskeisiä teologisia käsitteitä ja synnin käsitettä on lähestyttävä kristologisesti, josta seuraavat esimerkit: Kristuksen voi ajatella myös eroottisena Kristuksena, jolloin armo on yhteisyyttä ja jakamista ja synti riistämistä yksilöiden välillä. Ymmärtäessämme Kristuksen Vapauttajana armo on aktivismia ja synti apatiaan asettautumista ja jäämistä. Hengellinen ohjaaja puolestaan pyrkii yksilön uskomusjärjestelmän analyysiin siten, että muiden tahojen äänet pyritään tunnistamaan ja erkaannuttamaan, esim. minun tulisi olla tuollainen, haluta asiaa x, tässä kysymyksessä lähtökohta on y, jne. Teologisessa pohdinnassa ylipäänsä Tuomas Akvinolaisen negaation teologia on käytännöllinen apukeino. Ajatus reflektion välttämättömyydestä ”How can we go anywhere together, if we’re not going anywhere (with)in ourselves”

-          Kirkolliset ja teologiset koulutuslaitokset paljolti uusintavat vallitsevia ajatustapoja, papit tällöin koulutetaan myös uusintamaan ja ylläpitämään ajattelullisia rajoja ja malleja

-          Queer theology:” Wild, unpredictable and untain God!”

-          Henri Nouwenin Wounded Healer – kirjan ajatusten pohjalta: älä pyri kohtaamaan toista ihmistä professionalismistasi käsin vaan omista haavoittuneen ihmisen kokemuksistasi, ymmärryksestäsi ja tiedostasi käsin

-          Teologina oleminen on saamansa koulutuksen ja tiedollisen pääoman käyttöönottoa

-          Sateenkaarikristittyjen merkitys ja anti teologisissa keskusteluissa. Voimme olla havahduttamassa hengellisiä yhteisöjä kyseenalaistamalla vallitsevia näkemyksiä, tuomassa uusia näkökulmia ja uudelleentulkintaa, olla katalyytteina muutosprosesseille.

-          Mainittiin myös, että tämänkaltaiset muutosprosessit ovat kirkkohistoriallisesti ja kirkkososiologisesti historiasta tuttuja ilmiöitä. Edelleen todettiin, että sateenkaarikristittyjen lisäksi on muitakin ihmisryhmiä, ketkä kohtaavat elämässään mm. vakiintuneiden teologisten ajattelutapojen ja kirkollisten käytänteiden painolastin, näin esim. monikulttuurisissa, uskontojen välisissä ja ekumeenisissa ihmissuhteissa ja perheissä, puhumattakaan eri tavoin sorretuista henkilöistä tai ryhmistä. Ei pitäisikään unohtua vain oman ryhmänsä pariin vaan muistaa myös näiden ryhmien olemassaolo ja tarpeet, yhteiset intressit ja heidän antinsa teologiselle keskustelulle.

-          Etenkin norjalaisten kokemus oli, että ne seurakunnan tai hengellisen työn tekijät, ketkä ovat aiempina vuosina olleet aktiivisesti mukana ko. seminaarissa ja julkisissa keskusteluissa homoseksuaalisuudesta suhteessa kristillisyyteen ja juridiseen asemaan, ovat viime aikoina jättäytyneet pois seminaarista, joka on järjestetty jo useampana vuotena. He kokivat osallistumisaktiivisuuden laskeneen ilmeisesti tietynlaisen uupumuksen johdosta. He, jotka ovat vuosia oman elämänsä likoonlaittaen ollet esillä asioita ajamassa ovat väsyneet.

-          lisätietoa teologisesta keskustelusta kiinnostuneille googlaamalla mm. The Jesus Seminar, Marcus Borgin kirja ”The First Paul”

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli hengellisesti ja sisäisesti hyvin ravitseva, voimaannuttava ja uudistava. Erityisesti sisimpään jäi vahva kokemus Jumalan läsnäolosta ja siunauksesta ja siitä kumpuavasta yhteydestä ryhmässä. Se antoi voimaa jaksaa taas taivaltaa eteenpäin. Jos mietit osallistuako vai ei vastaaviin tapahtumiin, älä enää mieti, vaan mene!