Lastenohjaaja Noora Kalpio:

SATEENKAARIPERHEET PÄIVÄHOIDON ASIAKKAINA

Tukea päivähoidon henkilökunnalle

1. Johdanto

Sateenkaariperheet (sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen perheet) ovat Suomessa kasvava perhemuoto. Aiheen valinta oli helppo, sateenkaariperheistä ei ole aiemmin julkaistu tämän kaltaista lapsille suunnattua tuotosta suomeksi. Kasvavana perhemuotona sateenkaariperheet tulevat väistämättä myös päivähoidon asiakkaiksi, jonka vuoksi päivähoitohenkilökunnalle on tärkeää olla olemassa materiaalia perheestä, sekä materiaalia, jolla kertoa lapsille perhemuodosta.

Sateenkaariperheiden määrän kasvaessa ennemmin tai myöhemmin on hyvin todennäköistä, että päiväkoti saa asiakkaakseen sateenkaariperheen. Jo ennen sateenkaariperheen tuloa päivähoidon asiakkaaksi sateenkaariperheistä olisi hyvä keskustella lasten kanssa, siinä missä muistakin perhemuodoista. Lapset kaipaavat tietoa omalla tasollaan, siksi tämän opinnäytetyön tuotoksena syntyi satukirja. Tavoitteena tällä työllä on tuoda sateenkaariperheitä positiivisesti näkyväksi myös lapsille. Monelle aikuiselle asia on arka ja vaikea asia käsitellä lasten kanssa. Vaikeus todennäköisesti johtuu tiedon ja materiaalin puutteesta. Pyrkymyksenä on madaltaa kynnystä asiasta puhumista varten, satukirjalla.

Määrittelynä sateenkaariperhe sisältää monen muotoisia perheitä. Sateenkaariperheitä ovat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen perheet. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat homot, lesbot, sekä bi-seksuaalit. Sukupuolivähemmistöön kuuluvat muun muassa transsukupuoliset, transgenderit sekä transvestiitit. Transsukupuoliset henkilöt kokevat yleensä syntyneensä väärää sukupuolta edustaviksi, moni kokeekin itselleen tärkeäksi muuttaa sukupuoltaan korjausleikkauksella. Transgenderit eivät halua elää miehen tai naisen elämää, vaan elävät mielummin sukupuolirajojen rajalla tai täysin ulkopuolella. Transvestiitit ovat pääsääntöisesti miehiä, jotka kokevat tarvetta aika ajoin eläytyä naisen rooliin. Edellämainitut lapsineen muodostavat sateenkaariperheen. (Jämsä 2011.)  Eräs sateenkaariperhemuoto on myös apilaperhe. Apilaperheen on voinut perustaa pariskunta yhdessä toisen pariskunnan kanssa, tai pariskunta yksittäisen ihmisen kanssa.

Opinnäytetyön aluksi toteutin kyselyn päivähoidon henkilökunnalle. Kyselyyn osallistui kunnallinen päiväkoti, sekä yksityinen leikkikoulu.  Kyselyyn vastasi myös yksittäisiä päivähoitoalan opiskelijoita. Kyselyyn vastasi yhteensä 23 henkilöä. Tarkoituksena kyselyssä oli kartoittaa jo päiväkodeissa oleva materiaali, sekä tieto koskien sateenkaariperheitä. Kartoituksessa ilmeni lasten kirjallisuuden tarve sateenkaariperheistä.  Satukirja tai vastaava tuotos oli siis päivähoidonhenkilökunnan toive tehdyn kyselyn perusteella.

Perheen sisäisen adoptio mahdollistui vuonna 2009, jolloin parisuhteensa rekisteröineille pareille mahdollistui puolison lapsen / lapsien adoptointi, toisin sanoen oikeus lapsen / lapsien juridiseen vanhemmuuteen.

2. Sateenkaariperheet Suomessa

Sateenkaariperheiden, tai perheissä elävien lasten lukumäärää ei kyetä määrittelemään. Kuitenkin arvioiden mukaan sateenkaariperheissä elää tuhansia lapsia. (Jämsä, 2007, 27) Sateenkaariperhe on yleisnimitys erilaisille perheille. Yhteistä näille perheille on tarkka perheen perustamisen suunnittelu ja halu sitoutua lapsen elämässä mukana olemiseen. Toinen yhteinen tekijä on mallien puuttuminen. Yleisesti vähemmistöasemassa elävillä on vanhempien ja suvun malli elää ja kohdata valtaväestö. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistön asema siirtyy vain harvoin sukupolvelta toiselle. Yleisesti vähemmistöt ovat olleet julkisuuden käsittelyssä karkeakielisesti, kuitenkin erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat kohtaavat huomattavasti rajumpaa ja epämielyttävämpää kieltä yleisessä keskustelussa. Näissä tilanteissa perheillä ei ole samanlaista mahdollisuutta saada tukea ja turvaa suvusta tai perheestä. (Jämsä, 2007, 28-29.)

Suomessa toteutettiin vuonna 2006 Sateenkaariperheet ry:n jäsenille kyselytutkimus ”Suomalaiset sateenkaariperheet sosiaali- ja terveyspalveluissa ja  koulussa”. Tutkimuksessa oli mahdollisuus vastata kahdella erillisellä lomakkeella, yleisellä lomakkeella tai trans-lomakkeella. Vastauksia kyselyyn  tuli yhteensä 178. Seuraavassa kappaleessa esitetyt prosentuaaliset luvut ovat peräisin kyseisestä tutkimuksesta.

Sateenkaariperheitä on rakenteeltaan moninaisia, näitä moninaisia perheitä on pyritty seuraavassa jaottelemaan. Ydinperheen muotoisia sateenkaariperheitä ovat ne perheet, joissa on kaksi vanhempaa ja heidän yhteiset lapsensa. Lapsien elämään ei siis kuulu toista biologista vanhempaa lainkaan. Ydinperheitä sateenkaariperheistä on n. 51%. Nämä perheet ovat helposti tunnistettavissa palvelujärjestelmässä. Uusperheet olivat aiemmin huomattavasti suurin sateenkaariperhe muoto. Perheen lapset ovat syntyneet toisen tai molempien vanhempien edellisissä heteroseksuaalisessa suhteissa. Uusperhe (14%) voi myös olla edellisessä homoseksuaalisessa parisuhteessa hankittu lapsi. Sateenkaariperheisiin kuuluu myös yhden vanhemman perheitä.  Perheet ovat voineet muodostua eron tai puolison kuoleman vuoksi, mutta myös itsenäiset naiset ovat voineet hankkia lapsen esimerkiksi hedelmöityshoidolla. Tärkeää kuitenkin on myös huomioida vanhemman seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli, vaikka vanhempi kyseisellä hetkellä toimii yksin lapsen huoltajana. Itsellisen vanhemman perheitä 6%, joista 0,5% isän ja lapsen muodostamia. Erilaiset etävanhemmat ovat myös sateenkaariperheissä vanhempia. Etävanhempina on heitä, jotka ovat aiemmin toimineen lähivanhempina, mutta ovat eron takia päätyneet etävanhemmaksi. Osa etävanhemmista on tietoisesti ja harkitusti alusta alkaen olleet etävanhempia, kuten apilaperheessä. Lapselle etävanhempi on vanhempi, siinä missä lähivanhemmatkin, etävanhempaa ei siis ole syytä unohtaa. Etävanhempia sateenkaariperheissä on 3%. Apilaperheitä on sateenkaariperheiden kirjossa kahdenlaisia kolmi- ja neliapilaperheitä. Apilaperhettä on ollu perustamassa useampi kuin kaksi vanhempaa. Apilaperheenä voi toimia esimerkiksi mies- ja naispari yhdessä tai naispari ja yksittäinen mies. Perheet ovat yleensä ystäväpariskuntien muodostamia. Asumismuoto on eri perheissä erilainen. Apilaperheessä eläminen on lapselle parhaimmillaan rikkaus, vastuuta kantaa kolme tai neljä vanhempaa, sekä sama määrä isoäitejä tai -isiä. Moniapilaperheitä sateenkaariperheistä on n. 9%. (Kuosmanen, Jämsä 2007).

Opinnäytetyön teko hetkellä vireillä on sukupuolineutraalin avioliiton laki, joka mahdollistaisi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pareille  myös perheen ulkoisen adoption.

3. Sateenkaariperheet varhaiskasvatuksessa

3.1 Avointa kysymistä, tietämättömyyden hyväksymistä

Sateenkaariperhe muiden perheiden tavoin asioi erilaisten viranomaisten, sekä perhepalveluiden kanssa. Kohtaamiset ovat olleet lähinnä opettavaisia kohtaamisia erilaisten ammattikuntien edustajien kanssa. Lapsiperheiden tavoin myös sateenkaariperheiden arkeen kuuluu päivähoitoa, rutiineja, neuvolakäyntejä, sekä monia muita kohtaamisia ammattilasten, mutta myös muiden perheiden kanssa. Perheet ovatkin huomanneet elämänsä olevan jatkuvaa kaapista tulemista (Jämsä 2007, 168.). Siksi olisikin tärkeää saada aikaan mahdollisimman luontainen kohtaaminen perheen kanssa. Asiaa myös helpottaa, jos päivähoidossa keskusteltaisiin erilaisista perheistä  avoimesti.

Avoimien kysymyksien esittäminen auttaa välttämään heteronormatiivisia ja perinteisiä malleja. Sen sijaan, että kysyisi ”mitä miehesi tekee työkseen” (Jämsä 2008, 108), voi kysyä ”mitä puolisosi tekee työkseen”. Tässäkään vaihtoehdossa ei tosin jää vastaus varaa, jos henkilö on yksinhuoltaja. Avoimia kysymyksiä voi olla esimerkiksi ”kerro perheestäsi” tai ”miten olette järjestäneet koulunkäyntiin liittyvät asiat”. (Jämsä 2008, 109.)  Avoimien kysymyksien linjaa laadukkaaseen kanssakäymiseen sateenkaariperheiden kanssa jatkaa tietämättömyys ja sen hyväksyminen. Tietämättömyys, toisinsanoen myös tyhmyys on opeteltava ja arvostettava tapa työskennellä tilanteessa, joka on uusi ja kohdattava asia vieras. Tietämättömyyden ja tyhmyyden tarkoituksena on kitkeä omat ennakko-oletukset ja saada tarvittava tieto suoraan asiakkaalta, tässä tapauksessa todennäköisimmin vanhemmalta. Tarvittavan tiedon haalimiseksi kaivataan avoimia kysymyksiä, mutta on myös kuunneltava aktiivisesti. Tarkoituksena on kuitenkin saada työn kannalta olennaista tietoa, ei vastauksia omiin uteliaisuuksiin. (Jämsä 2008, 110-111.) Tarvittavien tietojen saamiseksi ns. tyhmien kysymyksien esittäminen on siis sallittua!

3.2 Päivähoidon arjessa

Leikki-ikäiselle lapselle oma perhe on tärkeä. Erilaiset perheet ovatkin siksi lapsille varsin mieluinen aihe keskustella esimerkiksi arjen toiminnoissa. Varhaiskasvattajana olisi myös hyvä järjestää perheistä johdateltua keskustelua, esimerkiksi juuri satujen kautta.

Leikki-ikäisen lapsen kanssa on hyvä aloittaa siitä, että jokainen ihminen on yhtä arvokas omana itsenään. Siitä on hyvä lähteä jatkamaan avointa ja luontevaa keskustelua erilaisista perheistä. Valmiiksi kirjoitetun sadun lisäksi kasvattaja voi keksiä itse erilaisia tarinoita erilaisista perheistä.

Sateenkaariperheistä puhuminen on erityisen tärkeää silloin, kun lapsiryhmässä on sateenkaariperheen jäsen. Lapsi tarvitsee samaistumisen kohteita, esimerkiksi juuri sadun kautta. Lapsen mieli on avoin, eikä hän vieroksu uusia asioita samoin kuin aikuiset. Aikuisten tulisikin käyttäytyä esimerkillisesti ainakin lasten läsnäollessa kohdatessaan erilaisuutta. Joskus voi olla myös hyvä katsoa mallia lapsista ja ottaa oppia heidän tavastaan kohdata uutta ja vierasta.

Lapsien kanssa on luonnollista aloittaa siitä, että on olemassa erilaisia perheitä. Monessa perheessä asuu äiti ja isä sekä lapsia. On myös perheitä, joissa asuu vain toinen vanhempi lapsiensa kanssa. Perheessä voi myös olla uusi aikuinen, kuten isäpuoli, tai perheessä ei ole lapsia lainkaan. Toisilla lapsilla on monta kotia ja perhettä, mutta mikään näistä ei ole toistaan parempi. Tärkeintä on, että lapsella on vanhempia ja aikuisia jotka välittävät ja rakastavat lasta. Toiset tytöt tai aikuiset naiset voivat rakastaa toista tyttöä tai naista niin paljon, että haluaa mennä hänen kanssaan naimisiin. Toinen poika tai mies voi rakastaa toista poikaa tai miestä samoin.

Lasten leikeissä pitääkin hyväksyä mahdollisuus mennä naimisiin myös samaa sukupuolta olevan lapsen kanssa, tai kotileikissä voi olla myös kaksi äitiä. Tärkeää on myös, että aikuisen puheissa ei tule esiin, että on vain tyttöjen tai poikien värejä tai leikkejä. Aikuisen kuuluu rohkaista lasta leikkimään haluamaansa leikkiä. Omiin leikkeihin voi myös ottaa mukaan sekä tyttöjä että poikia, samoin synttäreille tai kylään. (Karvinen 2008, 192-197.)

Lapsi voi myös kuitenkin kokea ristiriitaa oman sukupuolensa kanssa. Lapsen sukupuoli-identiteetin hakeminen voi olla ohi menevä vaihe, tai pysyvä kasvun suunta. Lapselle tulee antaa mahdollisuus olla hän, joksi hän itsensä kokee. Erityisesti silloin lapsi tarvitsee paljon tukea vanhemmiltaan, mutta myös ammattikasvattajalta. Lasta ei saa pakottaa  hänelle epämieluiseen leikkiin tai vaatteeseen. Lapsen pakottaminen  pois hänen omaksumastaan identiteetistä, siitä pilkkaaminen  tai sen rajoittaminen on lapselle vahingollista. (Huuska 2008, s.271-272). Jokainen lapsi ja aikuinen on omanlaisensa, ainutlaatuinen, sekä saman arvoinen muiden kanssa.

Kasvattajana on myös hyvä miettiä omaa puhekieltään ja käyttäytymistään. Puhuuko kasvattaja aina äideistä ja isistä vai vanhemmista? Mitä tehdä kun poika haluaa pukea prinsessamekon tai tyttö leikkiä autoilla? Lapsen lähipiiristä nousee usein kysymyksiä, kysymykset ovat yleensä hyvinkin konkreettisia, kuten ”mikä on homo?”. Täydellistä vastausta ei kasvattajana tarvitse antaa, vaan pyrkiä suhtautumaan mahdollisimman luonnollisesti lapsen kysymykseen. Lapsi osaa vaistota aikuisen vaivaantumisen tai kiertelyn. Kuinka näihin vaikeisiin kysymyksiin tulee vastata? Mahdollisimman totuuden mukaisesti, lapsen tasolla. Kuten näin; ”mitä homo tarkoittaa?” ”Homo on mies, joka rakastaa paljon toista miestä.” ”Miksi Annalla on kaksi äitiä?” ”Annan äidit rakastavat toisiaan niin paljon, että halusivat saada lapsen. Kuten sinunkin vanhempasi.” Kuitenkin todennäköisemmin lapsen kysymykset ovat tätäkin konkreettisempia, kuten ”saako Jukka enemmän lahjoja syntymäpäivänä kun sillä on kaksi isää ja kaksi äitiä?”. (Karvinen 2008, 192-197.)

4. Kuvitettu tarina

Päivähoidon henkilökunnan toiveena oli saada satukirja avuksi kertomaan sateenkaariperheistä. Sadun avulla voidaan kertoa lapsille lapsen tasoisesti vaikeista ja hankalistakin asioista. Tarina on myös ohjaajan tai hoitajan tuki ja apu keskustelun herättämisessä. Tarina ja kuvat ovat myös esimerkkinä päivähoidon henkilöstölle, näiden pohjalta voidaan rakentaa itse perheistä kertovia satuja.

Satukirja muotoutui matkalla kuvakorteiksi ja tarinaksi käytännöllisyyden vuoksi. Kuvakortit on helppo laittaa pöydälle telineeseen, tai kiinnittää seinälle tarinan edetessä. Satukirjan hankaluutena suuremmalle ryhmälle luettaessa on, ettei kaikki näe kuvia samaan aikaan ja ohjaajan on hankala lukea satua, kun samalla on näytettävä kuvia.

Opinnäytetyön tarinassa tyttö kertoo omasta elämästään kahden äidin kanssa. Tarinan ja kuvien tarkoituksena ja sanomana on, että sateenkaariperheen lapsi ja koko sateenkaariperhe voi ja elääkin aivan normaalia elämää. Tarinassa ollaan ulkona, syödään yhdessä ja käydään kerhossa ilman suurempaa draamaa tai käänteitä. Yksinkertaisen materiaalin tarkoitus on olla käytännöllinen kaikenikäisten lasten kanssa. Pienille (0-4v) kertomuksen ja kuvituksen ollessa arkeen sijoittuva, lapsien on helppo ymmärtää ja samaistua tarinan tyttöön. Yli 4-vuotiaille lapsille tarinan ja kuvien on tarkoitus olla keskustelun herättäjänä tai virkistäjänä puhuttaessa erilaisista perheistä.  Tarinaa voi myös käyttää näyttämättä kuvia, jolloin lapset saavat itse piirtää omia mielikuviaan tarinasta. Kuvakortteja voi käyttää ilman tarinaa taas apuna esimerksiksi saduttamiseen.

Sateenkaariperheistä kertovan tuokion järjestäminen soveltuisi esimerkiksi silloin, kun sateenkaariperhe on aloittanut päivähoidon asiakkaana. Perhemalleista voitaisiin keskustella myös silloin, jos päiväkodissa käsiteltäisiin teeman muodossa perheitä. Tuokion kulku voisi olla esimerkiksi seuraavanlainen:

• Tarina Sannan perheestä
• Keskustelua lasten omista perheistä.

Tuntevatko he lasta, joka asuu kahden äidin / isän kanssa

• Kertoa ja keskustella luvun 3.2 ohjeistuksen avulla

Piirtäminen / maalaaminen, kuva omasta perheestä

Aiheen tuntuessa itselleen vieraalta, voi tueksi tuokion suunnitteluun tai pitämiseen pyytää kollegaa tai halutessaan esimerkiksi ulkopuolista apua SETAsta (Seksuaalinen tasavertaisuus ry). Lähdeluettelossa on myös käytännöllisiä ja käytäntöä tukevaa kirjallisuutta, sekä internet -lähteitä.

5. Pohdinta

Aiheen valinta oli itselleni helppo. Henkilökohtaisesti olen hyvin kiinnostunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista yleisesti, mutta myös perhe-elämään. Ajankohtaisen aiheen valinta oli myös haastava. Tietoa sateenkaariperheistä ja heidän oikeuksistaan ilmestyy koko ajan lisää, vähintäänkin samaa vauhtia tieto myös vanhenee.  Opinnäytetyön työstön aikana oli myös vireillä lakiehdotus sukupuolineutraalista avioliittolaista. Sanomattakin selvää, että laki tukisi rutkasti sateenkaariperheitä, ja turvaisi lapsien oikeuden vanhempiinsa paremmin. Opinnäytetyön tekoprosessin alussa oli sanomattakin selvää itselleni, että haluan aidosti vastata työllä päivähoitohenkilöstön tarpeisiin. Siitä lähti idea kyselykartoituksen tekemiseen.

Prosessina opinnäytetyö on ollut omalla tavallaan haastava, mutta samalla myös paljon itselleni antava. Rajallisen ajan vuoksi, jouduin kuitenkin luopumaan suurimmista suunnitelmista. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Kiitosta kaipaa myös suuresta avustaan ystäväni Mira Viiru, joka tarinan kuvituksen on tehnyt.

Toivon materiaalin olevan kovassa käytössä päivähoidossa. Aikomuksena on toimittaa tuotos kyselyyn osallistuineiden päiväkotien lisäksi myös yksittäisten hoitajien, Lahden SETAn (seksuaalinen tasavertaisuus ry), sekä Arcus Finland:in (Ekumeeninen sateenkaariryhmä) käyttöön ja näiden kautta jakoon. Toivon työn herättävän mielenkiintoa myös muissa järjestöissä tai kirkon toimijoissa.

LÄHTEET

Jämsä, Juha. Sateenkaariperheet lastensuojelun asiakkaina. WWW-dokumentti. http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/erityiskysymykset/sateenkaariperheet/

Huuska, Maarit 2008. Intersukupuolisten ja transihmisten kohtaaminen. Teoksessa Jämsä, Juha (toim.) Sateenkaariperheet ja hyvinvointi. Jyväskylä: Ps-kustannus

Karvinen, Marita 2008.  Miten puhua perheiden moninaisuudesta eri-ikäisten lasten kanssa? Teoksessa Jämsä, Juha (toim.) Sateenkaariperheet ja hyvinvointi.  Jyväskylä: Ps-kustannus.

Jämsä, Juha – Kuosmanen, Paula 2007. Suomalaiset sateenkaariperheet sosiaali- ja terveyspalveluissa ja koulussa. Helsinki: Edita Prima